Joulu on jo ovella ja tämä vuosi on kohta paketoitu. Onkin ollut melkoinen vuosi, niin maailmalla kuin henkilökohtaisesti. En tammikuussa olisi voinut uskoa, että helmikuussa – ja edelleen – Euroopassa on sota tai, että käyn sisustussuunnittelijana eri toimijoiden kutsutilaisuuksissa, kuten Esan Levykalusteen tiloissa Lielahdessa. Olimme siellä koko IDEAA Studion sisustussuunnittelijoiden voimin, Sisustusbenen Kirsi, Tepdecorin Terhi ja Dekovision Kati itseni lisäksi. Tarjolla oli niin mielenkiintoista ohjelmaa, että unohdin lähes kokonaan tutkia näytillä olleita keittiö- ja kylpyhuoneryhmiä. Täytyy ottaa uusi käynti ensi vuoden puolella. Ja nyt varoitus lukijalle – loppu on tärkeää mutta raskasta asiaa ympäristöstä. Hyppää suoraan loppuun jos kärsit ilmastoahdistuksesta!

Esan Levykalusteella Lielahdessa on esillä kauniita kollaaseja ja malliryhmiä. Suomen kaunein joulukuusi, ainakin tamperelaisten mielestä, tuo jouluisen tunnelman.

Saimme kuulla Esan Levykalusteen historiasta ja nauttia arkkitehtitoimisto JKMM:n toimitusjohtajan / Suomen Grand Designs-ohjelman juontajan Samppa Lappalaisen esityksestä. Hän kertoi mielenkiintoisia asioita kummastakin, mutta esityksen lopun osuus kestävästä rakentamisesta oli ainakin itselleni pysäyttävä. Hyvin lyhyesti tiivistettynä – maapallomme voi huonosti, kulutamme liikaa ja tuotamme aivan liikaa hiilidioksidia, jotta tulevaisuutemme olisi kestävällä pohjalla. Uhkana on päiväntasaajan molemmin puolin suuren osan maapalloamme muuttuminen asuinkelvottomaksi, massiivinen luonnon ja eläinten kuoleminen sukupuuttoon (tiesitkö, että nisäkkäistä vain 4% on muita kuin ihmisiä tai tuotanto/kotieläimiä?). Ja koska erittäin suuri osa maapallon ihmisistä asuu tällä vyöhykkeellä, myös massiivinen ilmastopakolaisuus. Emme ehkä huomaa täällä Pohjolassa niinkään Afrikan tai Kalifornian äärisääilmiöitä ja aavikoitumista mutta sen, että meitä täällä Suomessa onkin 0,15 miljardia noin 5 miljoonan sijaan huomaamme varmasti. Ja huomio, tämä on neutraali fakta, siis että varmaan sen huomaisimme jos väkimäärä noin kolminkertaistuisi, ei mikään kannanontto kenenkään puolesta tai vastaan.

Arkkitehtitoimisto JKMM:n toimitusjohtaja Samppa Lappalainen ja hänen esittämänsä toimet rakentamisessa ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjumiseksi.

Sampan keskeinen viesti oli, että rakentamisen hiilipäästöjä on pienennettävä paljon NYT ja meidän tulee suosia vanhojen rakennusten korjaamista uuden rakentamisen sijaan, jotta päästöt todella pienentyisivät nyt. Uusien rakennusten elinkaaren aikaiset päästöt kyllä ovat vanhoja pienempiä, Rakennusteollisuuden (RT) oman laskelman mukaan 76% rakennuksen hiilipäästöistä syntyy käytön aikana. Kuitenkin 24% liittyy uusien materiaalinen tuotantoon ja itse rakentamiseen, ne syntyvät nyt. Myös RT:n raportissa todetaan, että korjausrakentamisella voidaan saavuttaa merkittävä päästövähennys. Yleisestikin uuden tuotteen valmistaminen aiheuttaa suurimmat hiilidioksidipäästöt – tarvitaanhan valmistukseen aina materiaaleja ja energiaa. Energian ”säästäminen on yksinkertaisinta käyttämällä kaikkein halvinta energiamuotoa. Halvinta energiaa ovat sellaiset watit, joita ei koskaan tuotettu eli siis negawatit.” Tämä on suora lainaus Sitran Markku Sjöstedin blogista huhtikuulta 2016 – juuri nyt sangen ajankohtainen keino ja varmasti vähentää hiilipäästöjä!

Silmiini osui LikendIn:ssä Hot Or Cool Instituutin raportti muodin hiilipäästöistä, ja siitä mitä tarvitaan, jotta muoti- ja vaateteollisuus pääsee Pariisin ilmastosopimuksen 1,5oC tavoitteeseen. Tämän raportin mukaan suurin hiilidioksidipäästö syntyy vaatteiden valmistuksesta, noin 70%, kuljetuksista ja myynnistä tulee noin 10% ja käytöstä noin 20%. Ja koska kyseessä on tieteelliseen tutkimukseen perustuva raportti tuodaan esille, että käytön osuus voi vaihdella, 14-40% sen mukaan mistä kuidusta on kyse. Myös eri tutkijat ovat päätyneet hieman erilaisiin tuloksiin. Raportin mukaan vuonna 2019 EU:ssa käytettiin noin 27 kg tekstiilejä per henkilö ja G20 maiden keskimääräinen arvioitu muotiin ja tekstiileihin liittyvä hiilidioksidipäästömäärä on 214 kg/hlö  vuodessa. Sen tulisi olla korkeintaan 128,7 kg/hlö/vuosi, jotta tekstiili- ja vaatetusteollisuus tekisi osansa 1,5oC tavoitteeseen. Ja tuo keskimääräinen jakaantuu erittäin epätasaisesti – Intiassa luku on vain 22 kg/hlö, kun Australiassa se on yli 500 kg/hlö.

HotorCool Instituutin raportin Unfit, Unfair, Unfashionable mukaan muodin kuluttamisen hiilijalanjälki jakaantuu erittäin epätasaisesti eri G20 maiden kesken. Niiden joilla se on isoin tulisi pienentää eniten. Varmasti myös meillä Suomessa on tekemistä, jotta saavutamme kestävän kuluttamisen tavoitteen alle 128,7kg/Co2/hlö vuodessa. Kuva ja kommentti ovat raportista, joka löytyy https://hotorcool.org/

Raportin mukaan tehokkain ja vaikuttavin keino on jättää uuden vaatteen ostamatta. Jos keskimääräinen G20:lainen jättäisi vuoden ajan kaikki vaatteet ostamatta olisi vähennys 214 kg/vuodessa. Ei kuitenkaan ole realistista, että kukaan ei enää ostaisi mitään uutta, eikä sitä raporttikaan ehdota. Jo vähentäminen auttaa, ja sen voi yksittäinen ihminen tehdä. Päästöjen pienentämiseen tarvitaan moninaisia keinoja niin valmistukseen, kuljetukseen kuin  kulutukseen liittyen. Valmistusmenetelmien kehittyessä tekstiilien valmistukseen liittyvien päästöjen arvioidaan pienenevän noin 58 kg/hlö/vuosi, joten matkaa tavoitteeseen jää vielä reilusti.

Positiivista on se, että raportin mukaan kuluttamisen kohtuullistamisella, eli hankkimalla uutta harkitusti ja vain tarpeeseen, olisi mahdollista pienentää vuosittainen vaatteisiin liittyvä hiilipäästöjen määrä kestävälle tasolle ja päästä Pariisin ilmastokokouksen tavoitteeseen. Muita keinoja, joilla kaikilla on osuutensa tavoitteeseen pääsemiseen, ovat vaatteiden käyttöiän pidentäminen huoltamalla ja korjaamalla, pesukertojen vähentäminen ja alhaisen pesulämpötilan käyttö, käytettyjen hankkiminen uusien sijaan ja käyttöikänsä loppuun tulleen vaatteen kierrättäminen kuituina tai johonkin muuhun käyttöön, ei jätteeksi.  No miten tämä liittyy sisustamiseen? Käyttöiän pidentäminen korjaamalla tai uudistamalla ja jo olemassa suosiminen uuden hankinnan sijaan ovat yleispäteviä keinoja, ihan samoja mitä Samppakin suosittaa rakentamiseen.  Ne ovat sovellettavissa moneen tavaraan – ainakin sellaisiin hankintoihin,  jotka eivät käyttöikänsä aikana itse tuota hiilidioksidipäästöjä, kuten esimerkiksi huonekalut ja sisustustuotteet. Hot or Cool Instituutin raportti peräänkuuluttaa myös oikeudenmukaista taakanjakoa, heidän, joilla on suurin hiilijalanjälki, eli kuluttavat eniten uusia vaatteita (ja tavaroita), tulisi sitä myös eniten pienentää. Tähän voimme me kaikki osallistua, kantokykymme mukaan. Yhdessä voimme auttaa maapalloa tekemällä arkisia tekoja ja valintoja  – Kohtuullista Uutta Vuotta 2023!

Jutun kirjoitti Muutosagentuuri dsgnbyK

Muutosagentuuri tarjoaa palveluja sisustussuunnitteluun ja vanhojen huonekalujen uudistamiseen. Tutustu palveluihini, pikalinkit löydät sivun alalaidasta.
Jos sinulla on kysyttävää laita sähköpostia info@muutosagentuuri.fi


Ollaan yhteyksissä!

Muutosagentuuri dsgnbyK
Pirjo Laurila
sisustussuunnittelija

Muutosagentuurin palvelut